tiistai 16. toukokuuta 2017

08.01. Niin on ihania riiviöitä


"Ohi on - nimittäin pentujen hoitopätkä ja Ilon mammahommat muualla. Tänään Laura haki riiviölauman ja Ilo sai jäädä kotiin. Viisi päivää ja pääsen hakemaan Hupin kotiin.

Päivät meni nopeasti ja sujui hyvin. Olen onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Oli mahtavaa nähdä oman koiran pentuja useampi päivä putkeen. Aika hyvin tuollainen kahdeksan koiranpennun lauma työllistää, ei käy aika pitkäksi. Nyt minä todellakin tiedän, mitä tarkoittaa iltavilli ja pissakakkarumba. Kertaa kahdeksan.

Villeimmillään pennut oli selvästi aamuisin ja iltaisin. Ne roikkuivat varpaissa, lahkeissa, pohkeissa, verhoissa, sohvassa, viltissä, tuoleissa, listoissa, vetolaatikoiden kahvoissa, leluissa, toisissaan, aitauksessaan, karva-alustoissa, talouspaperissa, muovipussissa, mopissa, käsissä, hiuksissa ja niin edelleen. Touhua on riittänyt, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Pennut järjestivät  ohjelmaa. Pennut on todella touhukkaita ja toimeliaita. Niillä riittää käsittämättömästi virtaa, jaksavat touhuta tosi pitkät pätkät ennen unia.

 Noksu (Noita) astianpesukoneen kimpussa.
 Sanni (Nappi) lelun kimpussa.
 Nooa (Niksi) tuolin kimpussa.
Mysti (Niitti) sohvan kimpussa.

Pennuilla riitti vierailijoita. Perjantaina kävi Eijan perhe (myös J-pentueen Kayla), joille menee Polte (Noku). Samaan aikaan vieraili myös Piritta, jolla on Kaylan veli. Iltapäivällä vieraili mieheni äiti ja sisko. Illalla vieraili pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä. Lauantaina vieraili kaksi kaveriani ja sunnuntaina Lauran kanssa samaan aikaan vieraili Sannin (Nappi) tuleva omistaja Mari. Pennut ovat ottaneet ihmiset vastaan avoimesti ja iloisesti. Tervehtineet rohkeasti ja kiivenneet syliin. Pennut on ollut riekkupettereitä, mutta myös nukkunut pitkät pätkät. Parhaillaan kuusi pentua nukkui somasti Eijan vanhemman pojan sylissä ja kaikki kahdeksan tyttäreni sylissä.
 
Meillä sujui hyvin. Hienosti selvittiin. Yötkin sujui hyvin. Pennut ei turhia valvottanut. Aamulla heräsin herätyskelloon seitsemän aikoihin. Sitä pentulauman vyörymistä aitauksesta vapauteen, en kestä. ♥ Pari kertaa saatoin miettiä, mihin ihmeeseen lupauduin vapaaehtoisesti, mutta suurimman osan ajasta olin äärettömän onnellinen pienistä vieraista. Aivan mahtava ja ikimuistoinen tilaisuus. Tätä muistellaan pitkään.

Uninen pentukasa.
Meidän Hupi (Nuppu).

Naapurit sattuivat astumaan ovesta ulos juuri samalla hetkellä kun me astuimme pentulauman kanssa ulos. Se aww-reaktio joka kasvoilta huokui, mainio. Yksi pennuista oli lähdössä heti naapuria moikkaan. Ilo vähän ihmetteli kun pennut lähti ilman häntä. Kotona oli selvästi vielä enemmän ihmeissään, eikä malttanut ihan heti rauhoittua. Lähdettiin lenkille heti pentujen lähdettyä. Ilo on ulko-ovella haistellut pentujensa jälkiä, kotona kiersi koko asunnon ja jäi katselemaan ovelle. Selvästi oli vähän ihmeissään pentusten poistumisesta, vaikka niiden lähdön näkikin. Loppupäivä on mennyt nukkuessa levollisesti, eikä Ilo ole enää onneksi näyttänyt juuri  ihmettelevän.

Ilo ja Noksu (Noita).

Meiltä lähdettyään pennut kävi Särkänniemen Koiramäessä Mystin (Niitti) tulevan omistajan luona, sekä Ruskan (Narri) tulevan perheen luona. Pennut oli saanut Koiramäessä ihailua osakseen ja pentujen lähdettyä porukka oli kysellyt missä niitä pentuja pääsee katsomaan. Pennut oli suhtautunut uusiin paikkoihin, hajuihin, ihmisiin, koiriin, muihin eläimiin ja kaikkeen reippaasti. Kaikki oli  siistiä. Riekutaan täpöillä ja sitten nukutaan. Aivan mahtipentuja. Sosiaalisia, rohkeita, uteliaita, leikkisiä ja ahneita.

Ilo on ollut aivan mahtava äitikoira. Ilo on hoitanut pentujaan tarmokkaasti ensihetkistä asti. Ilo on päästänyt ihmiset katsomaan pentujaan, ilman ikävää ylisuojelua. Pentujen kasvaessa Ilo on hyödyntänyt pikkutyypit ja leikkinyt niiden kanssa ihailtavan aktiivisesti. Mielestäni se on ollut kuitenkin vähän liiankin kiltti pennuilleen ja sallinut niiltä asioita, joita en ainakaan itse äitikoirana sallisi. Viikonlopun aikana pennut roikkuivat Ilon puvussa minkä kerkesivät ja Ilo vain seisoi paikoillaan "okei". Minä kyllä autoin äitikoiraa irrottamalla pikkupiraijat ja kannustin Iloa menemään sohvalle turvaan. Sohvalla turvassa Ilo viihtyikin viikonlopun aikana aika aktiivisesti. Ei ihme."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti