maanantai 14. elokuuta 2017

Esittelyssä Piilot

 N-pennuista 6/8 leirillä. Polte, Sanni, Hupi, Nooa, Ruska & Helka. Ikää kuvassa 6kk.

WIRNEEN NYT ON NAPPIOSUMA "Sanni". Mari kirjoittaa Sannista näin: Sanni-Nappiosuma muutti Kuopioon, omistajansa kolmanneksi aussieksi, Soman (8v.) ja Sulon (7v.) pikkusiskoksi. Sanni otti nopeasti haltuun oman paikkansa laumassa. Isot koirat nihkeilivät aikansa, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että pikkukoira on piristänyt niidenkin elämää ja molemmat ovat osallistuneet kiitettävästi Sannin leikittämiseen. Me ihmisetkin aika nopeasti todettiin, että ihan hauska tyyppi ja kyllä sen kanssa pärjätään. Sanni on ollut melko helppo pentu. Isompia tuhoja se ei ole tehnyt, yksinolot isojen koirien kanssa ovat sujuneet ja arki pennun kanssa on rullannut (aamuherätyksiä lukuun ottamatta) hyvin. Selvää "kypsymistäkin" pikkukoirassa on jo tapahtunut. Pentumaiset iltavillikohtaukset ovat jääneet pois ja tylsinäkin päivinä se osaa olla kotona aika rauhallisesti. Lisäksi sen vauhti lisääntyy koko ajan ja juokseminen näyttäisi olevan yksi parhaista hommista mitä Sanni tietää. 



Minulle ykkösharrastus Sannin kanssa on toko ja tokotemppuja sen kanssa on väännetty lähes päivittäin siitä asti kun se tuli kotiin. Sanni keksi aika pian, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti ruokaa tarjoillaan ja rupesi tarjoamaan erilaisia toimintoja. Sanni on tosi innokas ja aktiivinen treenikaveri, sopivasti ahne ja leikkii hyvin. Voi olla että häiriöitä ja rauhoittumista joudutaan enemmän harjoittelemaan, mutta uskon että liikkeiden oppiminen ei tule Sannin kanssa ongelmaksi. Tokoilun lisäksi ollaan tehty jäljen alkeita ja kesällä on tarkoitus katsella lampaita. Tähän mennessä on tuntunut siltä, että olen saanut sitä mitä tilasin. Sanni on liikkuvainen, nopeasti reagoiva (hyvässä ja pahassa!), aktiivinen koira, joka tykkää taistella ja käyttää kroppaansa. Luonteeltaan se on sopivasti avoin ja aika vilkas. Varmasti haasteitakin tämän paketin kanssa on edessä, mutta tässä vaiheessa olen ollut Sanniin tosi tyytyväinen.

WIRNEEN NIIN ON NÄTTI "Hupi".  Hupista tiedättekin aika paljon, mutta typistetty esittely voisi mennä näin: Hupi, Hupsis, Hupinaattori, Hurponaattori, Huupertti. Hupinaattori on käytetyin lempinimi ja se kuvaa Hupia paremmin kuin hyvin. Hupi on ollut alusta asti hyvin tomera, touhukas ja reipas tättärä. Pikkupentuaikana Hupin kanssa piti hieman keskustella mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, osa asioista piti vääntää rautalangasta. Hupi askartelee satunnaisesti kotia ja hihnakäytöksestä keskustellaan edelleen, mutta muuten arki on aika mukavaa. Hupi on itsenäisempi, itsepäisempi ja röyhkeämpi kuin emänsä, mutta aivan todella iloinen, innokas ja hauska koira. Hupi näyttää maailman hassuimmalta kun Dobby-korvat, vähän hullu katse, poskella roikkuva jättimäinen kieli, aukinainen suu ja wirnistys yhdistetään. Perus Hupi-ilme. Hupin mielestä elämä on suuri ja mahtava leikkikenttä. Hupi on todella avoin, se suhtautuu ihanasti ihmisiin ja rakastaa ihan kaikkia vauvasta vaariin. Hupi tykkää toisista koirista ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Hupi on aika kiihkeä, meneväinen ja helposti kiihtyvä tyyppi. Duracell. ON-nappi löytyy aina, mutta OFF-nappia pitää välillä etsiä. Löytyy hiljalleen.



Hupi on kotiutumisesta asti käynyt hallilla säännöllisesti ja Hupi menee halliin intoa puhkuen. Aluksi meidän treenituokiot koostui vain leikkimisestä. Kevään tullessa Hupi on päässyt hallin lisäksi treenaamaan ulkokentille ja myös ulkotreenit on sujunut näppärästi. Hupi lähtee puuhailemaan mielellään ja oppii asioita nopeasti. Hupi on työintoinen, vauhdikas ja tykkään sen työilmeestä. Hupi on ahne ja leikkisä, joten palkaksi kelpaa ruoka ja leikkiminen. Hupilta löytyy taistelutahtoa ja saalisviettiä. Treeneissä pyrin palkkaamaan Hupin monipuolisesti niin sosiaalisesti, namilla kuin lelullakin.  Toistaiseksi Hupi on suunnannut tarmonsa ainoastaan tokoon, Hupista tulee tokokoira ja tavoitteena on valioituminen. Tokoliikkeet on kuitenkin vieläkin aivan alkutekijöissään, mutta meillä ei ole kiire mihinkään. Tutustuttiin rauhassa toisiimme ja vasta nyt ollaan alettu treenata tosissaan. Tokon lisäksi tullaan varmasti kokeilemaan monenlaista, suunnitelmissa mm. jäljestys, nose work, rally-toko ja veto.

WIRNEEN NO NIIN JUSTIINSA "Helka". Anne kirjoittaa Helkasta näin: Helka saapui Etelä-Pohjanmaalle tammikuussa kahden aussieuroksen Sulon (2v) ja Toivon (7v) sekä samojedi Lempin (10v) kaveriksi. Sulosta Helka saikin heti bestiksen. :-) 

Helka on ollut pienestä pitäen varsin vauhdikas tapaus, juokseminen on elämäntarkoitus! Helka on aika itsenäinen ja itsepäinen "minä itse"-pentu, ei niin välitä missä muut ovat ja mitä muut sanovat, mutta pysyy kuitenkin lähellä aina vaikka juokseekin päättömästi. Ikä on tuonut jonkun verran järkeä päähän ja nyt saan sen jo kutsusta kiinni. :-D Lopulta se on ollut kuitenkin suht helppo pentu, oppii nopeasti ja leikkii kiihkeästi. Ruoka on yksi intohimoja ja sitä on ollut helppo käyttää koulutuksissa. Ihmisistä se tykkää valtavasti mutta toisia koiria kohtaan se on melko välinpitämätön. Tuttujen koirien kanssa painii, mutta vieraat ei kiinnosta. 


Helka on jo tehnyt jonkun verran jälkeä ja hakua, tottiksessa on edetty hyvin hitaasti mutta agilityä ollaan treenattu hieman enemmän, mitä nyt ikä antaa myöten. Siinäkin Helka on hyvin itsenäinen, kuuntelee ja seuraa kyllä tarkasti mutta mieluusti työskentelee kauempana kuin lähellä. Jäljellä se on ihan luonnonlahjakkuus. Jäljestämisen himo on valtava ja nopeutta pitääkin yrittää hillitä, Helkan mielestä kun jäljen voisi ihan hyvin juosta. :-D  Haussa ollaan tehty pohjia, pääasiassa hajunhakua ja hajun paikallistamista. Muutaman kerran on saanut juosta näkyvän maalimiehen perään ja voi sitä innon ja hännän heilunnan määrää siinäkin lajissa!



Kesän mittaan se oppi myös uimaan, ja innostui siitäkin niin kovasti että se ui missä vaan, koska vaan. Jos lätäkössä ei voi uida, siihen voi laittaa maata. Se löytää kyllä metsästä ja pelloilta joka ainoan vesipaikan!

Kotona se taas on kyllä kertonut jos on ollut tylsiä päiviä, Helkan hampaista on saanut osansa niin sohva, matto, lipasto kuin oma petikin. Pitäähän sitä energiaa johonkin purkaa...

Helkan koko 8kk ikäisenä 48cm ja 16kg, pieni taskuraketti! :-)


WIRNEEN NIIN ON NÄPPÄRÄ "Ruska". Kirsi kirjoittaa Ruskasta näin: Ruska, ihana pieni riiviö täynnä elämää! Ruska asuu Ylöjärven Karhella sujuvasti collieiden kanssa. Meidän landelaumaan kuuluu lasten ja mieheni lisäksi myös kaksi hevosta ja kaksi kissaa. Ruska haluaa olla aina siellä missä tapahtuu, olipa se sitten mitä tahansa!

Ruskan kanssa aloitettiin viestitreenit jo ihan pikkupentuna. Viestissä on osoittautunut erinomaiseksi motivaatioksi äärimmäinen ahneus ruokapalkkaan. Nopeutta ja rohkeutta löytyy, nyt viimeisimpänä kuitenkin myös ollut havaittavissa kiinnostusta riistahajuja kohtaan, joten sen asian kanssa joudumme varmasti tekemään töitä. Ruska on taitava nenänkäyttäjä, ja jälkeäkin olemme tehneet, mutta enemmänkin sillä ajatuksella mitä viestillä tarvitaan. Siksipä jälki tehdään melkoisella vauhdilla ja palkka odottaa lopussa ja yleensä maalimiehen kera. Toukokuussa aloitimme pentuagilityn ja siellä Ruska on osoittanut innokkuutta ja huolellista työskentelyä. Kouluttajamme panostavat jo alusta asti vireenhallintaan, mikä onkin ollut oikein hyvää treeniä ihan kaikkeen tekemiseen. Syksyn pidämme säännöllisestä agilitystä taukoa, sen sijaan menemme Mika Jalosen tokovalkkuun hakemaan vähän oppia sillekin puolelle.

Uimisesta Ruska ei ole ainakaan vielä innostunut, mutta suppailu yhdessä on hauskaa ja laudalle on aina päästävä mukaan! Ruska tykkää aivan mielettömästi kaikesta tekemisestä, joten lottovoittoa tässä odottelen, ettei tarttisi töitä tehdä niin voisi vaan touhuilla päivät pitkät.. ;-)

Ruskan suuri rakkaus on saksanpaimenkoira uros Velsu, jonka suuhun on ihanaa työntää pieni pää ihan kokonaan. 

Ja jottei totuus unohtuisi, niin kyllähän tuo ipana on repinyt kaikki koirien pedit ja pari mattoa. Mielenosoitus pitkiä työpäiviä kohtaan on alkanut. Ja välillä komentaa mua kuin mikäkin pikkupomo ja puree nilkkoihin. Ja toisinaan jahtaa kaikkea kiellettyä kuten kissoja ja hevosten häntiä. Lasten jahtaaminen on saatu melko hyvin hallintaan.

Semmonen se on, meidän Rusakko. <3


WIRNEEN NO MUTTA KUN "Polte". Eija kirjoittaa Poltteesta näin: Ajatus toisen koiran hankinnasta syntyi aika pian edellisen Kaylan (Wirneen Jompsin Kumpsin) tulon jälkeen. Tuolloin ajattelin että ottaisin Kaylalle kaveriksi toisen nartun, siinä vaiheessa kun Kayla olisi lähempänä kolmea vuotta. Tuolloin ei minulla ollut vielä ajatusta siitä kenen pennun haluaisin. Tutustuttuani Jennyyn ja Iloon paremmin, minua rupesi kiinnostamaan juuri Ilon pentu. Kesällä 2015 heitin ajatuksen Ilon pennusta facessa erääseen keskusteluun ja silloin minua mietitytti, että onkohan Kayla vielä liian nuori kun uusi pentu saapuisi meille. Kasvattaja Laura tuumasi että onhan se silloin jo melkein kolme. Tuosta keskustelusta lähtien annoin itselleni luvan harkita pennun ottamista juuri tästä pentueesta. Pari kuukautta myöhemmin laitoinkin Lauralle viestiä että olisin todella kiinnostunut Ilon pennusta.



Siitä alkoikin pitkä odotus yhdessä Jennyn kanssa. Olimme todella aktiivisesti yhteydessä koko tämän odottelu ajan. Koska juoksut alkaa, lähdetäänkö astutusreissulle ulkomaille yhdessä. Lopulta kohtalo puuttui onnekkaasti peliin ja sulho valikoituikin Suomesta. Pääsin Jennyn mukaan hakemaan Iloa sulhon luota pois ja samalla tapasin ihan Piin. Lopulta koitti se päivä kun pennut syntyivät ja Lauralta tuli viestiä että kyllä meille sieltä pentu olisi tulossa. Veikkasin reilu kaksi kuukautta aikaisemmin muuten pentujen syntymäpäivän vain kahdella päivällä pieleen. Pentuja kävin tapaamassa Lauran luona ensimmäisen kerran kun ne olivat kahden viikon ikäisiä. Heti tuolloin minulle tuli tunne että minun täytyy seurata myös uroksien kasvua, koska kun olin ottamassa Kaylaa, luulin että meille olisi tulossa uros ja seurailin oikeastaan vain niiden kasvua. Lopulta meille tulikin sitten Kayla. Olikohan tämä tunne enne, koska lopulta meille valikoitui punainen poika, vaikka tyttö sieltä alunperin piti tulla. Meidän oma Wirneen No Mutta Kun, Polte. Se miksi meille tuli juuri Polte johtuu monista seikoista. Toivoin rohkeampaa pentua kuin mitä Kayla on ja vähemmän paineistuvaa mutta en myöskään halunnut sellaista tättähäärää joka kävelisi täysin Kaylan yli. Minulla on outo päähän pinttymä muodostaa koirani nimet niiden vanhempien nimistä, miten Polte sitten muodostuu. iLOPilleri*lingoTE de oro, Polte. Lempinimiä Poltteella riittää: Poju, Poitsu, Poltergeist, Poltermanni, kakara, hyppy Iisakki...


Polte on hyvin energinen ja täynnä tarmoa. Treenitilanteissa se tarjoaa tosi aktiivisesti kaikkea mahdollista mitä vaan keksii. Poltteen pohjaton nälkä tekee siitä helposti koulutettavan koska se tekee mitä vain saadakseen ruokaa. Lelu- ja sosiaalisesta palkasta Polte tuntuu kiihtyvän vähän turhan paljon ja näitä molempia meidän täytyykin harjoitella että löydämme meille sopivan tyylin. Polte myös rakastaa ihmisiä. Se haluaa aina kiivetä kaikkien syliin istumaan.  Tulevaisuuden suunnitelmissa meillä olisi päästä kisaamaan ainakin haussa. Poltteesta olisi tarkoitus tulla haukkuva hakukoira. Sillä on jo nyt loistava maalimiesmotivaatio koska mikäs sen parempaa kuin etsiä metsästä ihania ukkoja ja saada palkaksi maailman parasta asiaa eli ruokaa. 

Kotona Polte on tehnyt aika vähän tuhoja, mitä nyt vähän kokeillut hampaitaan kaapinoveen ja kaukosäätimiin. Yhteiselo Kaylan kanssa on sujunut hyvin. Kayla tuntuu välillä vaan vähän kyllästyvän Poltteen touhuihin ja silloin Kayla pääseekin yläkertaan huilaamaan.  

Aika näyttää mitä kaikkea tulemme yhdessä kokemaan ja odotankin innolla tulevaisuutta.    

WIRNEEN NIIN SITÄ PITÄÄ "Noksu". Tiina kirjoittaa Noksusta näin: Noksu on energinen, leikkisä, iloinen, kiltti, herkkä ja erittäin ketterä koiranalku. Se rakastaa omaa laumaansa, johon kuuluu 2 muutakin koiraa, 5v Australiankarjakoira sekä reilu 3kk Noksua nuorempi Australianpaimenkoira. Tutut ihmiset on ihan parasta Noksun mielestä ja silloin yritetään antaa vauhtipusuja. Yleensäkin ihmiset, erityisesti lapset ovat kiinnostavia ja lasten kanssa Noksu osaa olla hyvin.

Noksu suhtautuu kaikkeen mielenkiinnolla ja tykkää yhdessä puuhastelusta, ihan sama mitä tehdään, vaikka nukutaan riippukeinussa, niin Noksu on mukana. :-) Vieraiden koirien seuraa se ei juurikaan kaipaa, vaikka tuleekin hyvin toimeen kaikkien kanssa. Tuttujen koirien kanssa leikitään iloisesti ja Noksulla on todella hyvä koirien ja tilanteiden lukutaito. Vieraat, haukkuvat koirat vähän pelottaa ja ohi halutaan rivakasti. Omalla reviirillä näkyy vahtimista ja Noksu ilmoittaa haukahtelemalla naapurien liikkeet.



Noksun kanssa ollaan aloiteltu tokoa sekä viestin alkeita. Agilityssä Noksu olisi todella hyvä, koska on niin ketterä, rakastaa juoksemista ja kaikenlaista hyppelyä, mutta se laji jäänee meillä puuhastelutasolle, jos tehdään ollenkaan, oman polvivammani takia. Lajeihin tulee vielä mukaan enempi tai vähempi jäljestys, nose work ja dobo. Paimennustakin käymme kokeilemassa, saa nähdä mitkä lajit jäävät pysyvämmin valikoimiin. Myöhemmässä vaiheessa myös kaverikoiratoiminta kiinnostaisi. Noksu on ollut minulla hyvin paljon töissä mukana, osaa rauhoittua hienosti ja on tottunut erilaisiin ihmisiin.

Noksu on nopea oppimaan asioita ja on valtavan ahne! Liikkumista on harjoiteltu paljon, joko kävellen tai maastopyörällä ja Noksu toimiikin ulkona todella hyvin! On mahtavasti kuulolla, pitää hyvin silmällä missä lauma menee, ohitukset ja luokse tulot sujuvat todella mallikkaasti.

Kaiken kaikkiaan ihana, upea ja kaunis koira joka saa hymyn huulille, jonka kanssa on helppoa olla ja hienoa tehdä treeniä. :-)

WIRNEEN NOHEVA NERONLEIMAUS "Nooa". Johanna kirjoittaa Nooasta näin: Nooa on laumamme viides koira ja toinen australianpaimenkoira. Nooa on erittäin vilkas ja touhuaakin yleensä "miesmäisen hölmöllä ai määä vai" -asenteella. Ei missään nimessä ole tyhmä, mutta tekee asioita omalla tavallaan, niin hyvässä kuin pahassa, niin kauan kunnes toisin sanotaan. Hänellähän ei ole rajoja, jos joku ei niitä aseta ;-) Nooalla on todella hyvä työmoottori ja jaksaa työskennellä suht pitkiä aikoja. Oppii nopeasti.

Kotona koiralaumassa tämä nuorimmainen on röyhkeä ja peloton. Ei kumartele muita ja menee ruokakupeille häpeilemättä. Kunnioitus löytyy ainoastaan lauman vanhinta narttua kohtaan. Lauman ulkopuolisia, vieraita koiria kunnioittaa ja osaa leikkiä hyvin muiden kanssa.
 

Nooa pysyy hyvin vapaana ja osaa leikkiä myös itsekseen, eli ei tarvitse pallon tai kepin heittäjää. Metsässä ei lähde kovin kauas muista ja tulee hyvin pyynnöstä takaisin.

Nooa on todella kiltti, sosiaalinen, avoin, iloinen, energinen ja vilkas. Sellainen huoleton, ja jos olisi ihminen ja puhuisi, ei osaisi valehdella. Mutkaton, rehellinen ja helppo. Vielä tuo nuorukainen ei osaa kauheasti arvostaa rapsutuksia kuin hetkellisesti, koska maailmassa on niin paljon nähtävää, että paikoilla ei ehdi olemaan.


 
Nooan kanssa harrastetaan agilityä ja tokoa. Agility tulee olemaan ykköslaji. Uskon, että tästä kaverista olisi mihin vain lajiin. On niin selväpäinen, rohkea ja ennakkoluuloton. Nooa on myös opetellut tallikoiran elämää, eikä ole moksiskaan hevosista. Nooa on reilu 16 kg ja noin 50 cm. Taitaa olla pentueensa isoin tällä hetkellä. :-)

Kaiken kaikkiaan Nooa on kaikkea sitä mitä pennulta toivoin niin luonteenta kuin ulkonäkönsä ja kokonsa puolesta. Mahti lapsi! <3

WIRNEEN NIIN TAI NÄIN "Mysti". Maria kirjoittaa Mystistä näin: Mysti "tilattiin" kaveriksi vanhemmalle epäsosiaaliselle ja epävarmalle aussielle. Hän on todellakin lunastanut kaikki odotukset ja paikkansa perheessä, ja ollaan kaikki hulluina tuohon pikku riiviöön. Riiviö hän itseasiassa kylläkin hyvin harvoin on, päinvastoin. Maailman kilteimmän pennun titteliäkin on tuttavien kesken väläytelty. Arki on helppoa; kotona Mysti osaa hyvin rauhoittua ja on todella kiltti. Luonteeltaan Mysti on oppivainen, tottelevainen, utelias, rohkea ja sopivasti itsenäinen. Mystin maailmassa parasta on ruoka, ja nälkä sekä kuolapallojen puhaltelu ovatkin luultavasti harrastuksista ne rakkaimmat. :-D



Mysti on pienestä pitäen puuhaillut kotieläinten parissa, ja isona hänestä toivon mukaan tulee varsin pätevä paimen -- ainakin alku on vaikuttanut hyvin lupaavalta. Myös jälkihommat kiinnostavat, ja nenänkäyttö tuntuu olevan luonnostaan helppoa. Viikottaisiin harrastuksiin kuuluu agility, ja vedessä läträämisestäkin nautitaan koko sydämellä, ehkäpä siis vepe on seuraava lisäys harrastuskalenteriin...  

Yhteen lauseeseen tiivistettynä Mysti on loistava harrastuskaveri, jonka kanssa arki sujuu ja meno on (sopivan) leppoisaa!

Semmoisia ne meidän Piilopennelit on. ♥

tiistai 16. toukokuuta 2017

13.01. Onnea matkaan parhaat

Nyt on blogi päivitetty ajan tasalle niiltä osin, mitä voi päivittää. Pennut täyttää sunnuntaina kuusi kuukautta ja koitan saada päivitettyä tänne pentujen kuulumiset.

"Piilot täyttää maanantaina kahdeksan viikkoa. Ne muuttavat koteihinsa viikonloppun aikana, tänään ja huomenna. Onnea matkaan! Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti. Juuri Ilo oli astutusreissulla ja nyt pennut lähtevätkin jo maailmalle. Huimaa!
Hupin sisko Mysti (Niitti) tuli meille hoitoon huomisiltaan asti. Alustavasta suunnitelmasta poiketen, lähdettiin koko perhe hakemaan pentusia. Perillä ruokin ja pissatin pennut, jonka jälkeen touhotettiin niiden kanssa tunti ja sitten oli aika lähteä kotiin. Automatka meni oikein hienosti, pennut matkustivat autohäkissä samalla puolella ja nukkuivat koko matkan. Pysähdyttiin huoltoaseman pihassa ja pennut kävivät heti pissillä. Reippaasti kulkivat hihnoissaan, koittivat laittaa leikiksi ja nukahtivat autoon päästyään uudestaan.  Ei olisi uskonut, että on kaksi pentua kyydissä.


Kotona Ilo oli haljeta ilosta kun se näki pentunsa. Ilon reaktiota oli niin liikuttava katsoa. Ilo oli sanoinkuvaamattoman iloinen. Ilo on niin innoissaan pennuistaan, että se ei meinaa malttaa antaa niiden nukkua. Ilo katseli pentuja sohvalta - ei reaktiota, Ilo hyppäsi sohvalta alas - ei reaktiota, Ilo pesi pentujaan - ei reaktiota, Ilo heittäytyi selälleen kierimään - ei reaktiota. Raasu, ihana. Pennut ihmettelivät hetken Ilon iloista häsellystä, mutta leikkivät pian mukana. Erityisesti Hupin kanssa Ilo on saanut hyvät leikit aikaiseksi ja Hupi kyllä sanoo äidille takaisin, jos äiti meinaa olla liian villi.  Hupilla ja Mystillä on mennyt kauhean kivasti meillä. Ovat kuin olisivat aina olleet luonamme.

 Liikuttavan onnellinen äitikoira.

Sanni (Nappi) muutti Marille Kuopioon, Hupi (Nuppu) muutti minulle Tampereelle, Helka (Nonni) muutti Annelle Ylistaroon, Ruska (Narri) muutti Kirsille Ylöjärvelle, Polte (Noku) muutti Eijalle Jämsään, Noksu (Noita) muutti Tiinalle Röykkään, Nooa (Niksi) muutti Johannalle Paippisiin ja Mysti (Niitti) muutti Marialle Akaaseen. Onnea kaikki!

09.01. Piilot seitsemän viikkoa

Parhauspennut 7 viikkoa ♥ ©Markku Lönnberg
 Wirneen Nyt On Nappiosuma SANNI & Wirneen Niin On Nätti HUPI
 Wirneen No Niin Justiinsa HELKA & Wirneen Niin On Näppärä RUSKA
 Wirneen No Mutta Kun POLTE & Wirneen Niin Sitä Pitää NOKSU
 Wirneen Noheva Neronleimaus NOOA & Wirneen Niin Tai Näin MYSTI

08.01. Niin on ihania riiviöitä


"Ohi on - nimittäin pentujen hoitopätkä ja Ilon mammahommat muualla. Tänään Laura haki riiviölauman ja Ilo sai jäädä kotiin. Viisi päivää ja pääsen hakemaan Hupin kotiin.

Päivät meni nopeasti ja sujui hyvin. Olen onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Oli mahtavaa nähdä oman koiran pentuja useampi päivä putkeen. Aika hyvin tuollainen kahdeksan koiranpennun lauma työllistää, ei käy aika pitkäksi. Nyt minä todellakin tiedän, mitä tarkoittaa iltavilli ja pissakakkarumba. Kertaa kahdeksan.

Villeimmillään pennut oli selvästi aamuisin ja iltaisin. Ne roikkuivat varpaissa, lahkeissa, pohkeissa, verhoissa, sohvassa, viltissä, tuoleissa, listoissa, vetolaatikoiden kahvoissa, leluissa, toisissaan, aitauksessaan, karva-alustoissa, talouspaperissa, muovipussissa, mopissa, käsissä, hiuksissa ja niin edelleen. Touhua on riittänyt, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Pennut järjestivät  ohjelmaa. Pennut on todella touhukkaita ja toimeliaita. Niillä riittää käsittämättömästi virtaa, jaksavat touhuta tosi pitkät pätkät ennen unia.

 Noksu (Noita) astianpesukoneen kimpussa.
 Sanni (Nappi) lelun kimpussa.
 Nooa (Niksi) tuolin kimpussa.
Mysti (Niitti) sohvan kimpussa.

Pennuilla riitti vierailijoita. Perjantaina kävi Eijan perhe (myös J-pentueen Kayla), joille menee Polte (Noku). Samaan aikaan vieraili myös Piritta, jolla on Kaylan veli. Iltapäivällä vieraili mieheni äiti ja sisko. Illalla vieraili pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä. Lauantaina vieraili kaksi kaveriani ja sunnuntaina Lauran kanssa samaan aikaan vieraili Sannin (Nappi) tuleva omistaja Mari. Pennut ovat ottaneet ihmiset vastaan avoimesti ja iloisesti. Tervehtineet rohkeasti ja kiivenneet syliin. Pennut on ollut riekkupettereitä, mutta myös nukkunut pitkät pätkät. Parhaillaan kuusi pentua nukkui somasti Eijan vanhemman pojan sylissä ja kaikki kahdeksan tyttäreni sylissä.
 
Meillä sujui hyvin. Hienosti selvittiin. Yötkin sujui hyvin. Pennut ei turhia valvottanut. Aamulla heräsin herätyskelloon seitsemän aikoihin. Sitä pentulauman vyörymistä aitauksesta vapauteen, en kestä. ♥ Pari kertaa saatoin miettiä, mihin ihmeeseen lupauduin vapaaehtoisesti, mutta suurimman osan ajasta olin äärettömän onnellinen pienistä vieraista. Aivan mahtava ja ikimuistoinen tilaisuus. Tätä muistellaan pitkään.

Uninen pentukasa.
Meidän Hupi (Nuppu).

Naapurit sattuivat astumaan ovesta ulos juuri samalla hetkellä kun me astuimme pentulauman kanssa ulos. Se aww-reaktio joka kasvoilta huokui, mainio. Yksi pennuista oli lähdössä heti naapuria moikkaan. Ilo vähän ihmetteli kun pennut lähti ilman häntä. Kotona oli selvästi vielä enemmän ihmeissään, eikä malttanut ihan heti rauhoittua. Lähdettiin lenkille heti pentujen lähdettyä. Ilo on ulko-ovella haistellut pentujensa jälkiä, kotona kiersi koko asunnon ja jäi katselemaan ovelle. Selvästi oli vähän ihmeissään pentusten poistumisesta, vaikka niiden lähdön näkikin. Loppupäivä on mennyt nukkuessa levollisesti, eikä Ilo ole enää onneksi näyttänyt juuri  ihmettelevän.

Ilo ja Noksu (Noita).

Meiltä lähdettyään pennut kävi Särkänniemen Koiramäessä Mystin (Niitti) tulevan omistajan luona, sekä Ruskan (Narri) tulevan perheen luona. Pennut oli saanut Koiramäessä ihailua osakseen ja pentujen lähdettyä porukka oli kysellyt missä niitä pentuja pääsee katsomaan. Pennut oli suhtautunut uusiin paikkoihin, hajuihin, ihmisiin, koiriin, muihin eläimiin ja kaikkeen reippaasti. Kaikki oli  siistiä. Riekutaan täpöillä ja sitten nukutaan. Aivan mahtipentuja. Sosiaalisia, rohkeita, uteliaita, leikkisiä ja ahneita.

Ilo on ollut aivan mahtava äitikoira. Ilo on hoitanut pentujaan tarmokkaasti ensihetkistä asti. Ilo on päästänyt ihmiset katsomaan pentujaan, ilman ikävää ylisuojelua. Pentujen kasvaessa Ilo on hyödyntänyt pikkutyypit ja leikkinyt niiden kanssa ihailtavan aktiivisesti. Mielestäni se on ollut kuitenkin vähän liiankin kiltti pennuilleen ja sallinut niiltä asioita, joita en ainakaan itse äitikoirana sallisi. Viikonlopun aikana pennut roikkuivat Ilon puvussa minkä kerkesivät ja Ilo vain seisoi paikoillaan "okei". Minä kyllä autoin äitikoiraa irrottamalla pikkupiraijat ja kannustin Iloa menemään sohvalle turvaan. Sohvalla turvassa Ilo viihtyikin viikonlopun aikana aika aktiivisesti. Ei ihme."