Pikakelauksella, miten hommat etenivät. Tarkemmat päivitykset löytyvät
blogistani.
Torstaina 15.09. käytiin Helmessä tsekkaamassa progesteroni ja seuraavana päivänä tulokset näytti 0,3 eli juoksut oli alkanut, mutta aika alussa vielä. Maanantaina 19.09. käytiin toisen kerran Helmessä tsekkaamassa proget ja seuraavana päivänä tulokset näytti 1,81. Keskiviikkona 21.09. se olikin jo menoa! Reissattiin Ilon kanssa Kotkaan Piin perheen luokse. Ilo jäi Piin luokse lemmenlomalle loppuviikoksi ja sunnuntaina kotiutui.
Ensitreffit sänkipellolla. Ilolla ja Piillä oli ihan hirveän hauskaa yhdessä. Molemmat näytti niin onnellisilta. Koirat kiinnostuivat heti toisistaan, flirttailivat ja yritystä oli selvästi ilmassa. Vasta seuraavana päivänä koirat kuitenkin olivat tositoimissa, eikä jäänyt lemmenloman astumiset vain kertaan - tositoimissa oli oltu ainakin viisi kertaa. Kemiat selvästi kohtasivat ja koirien yhteiselo sujui kuuleman mukaan muutenkin hyvin, koirat olivat keskenään kuin paita ja peppu. Hakupäivänä mukanani oli pentua odottava Eija, sekä etukäteen paikalle saapuneet ja myöskin pentua odottavat Tiina & Minna.
Kotiuduttuaan Ilo oli todella väsynyt. Pian astutuksen jälkeen minä aloin tietysti varsin pakkomielteisesti tuijottaa Ilon vatsaa ja etsiä merkkejä mahdollisesta tiineydestä. Ei tarvinnut etsimällä etsiä, sillä merkkejä alkoi selvästi näkyä ja jo ennen ultraa olin varma tiineydestä. Jo ensimmäisinä viikkoina pistin merkille, että Ilo oli normaalia väsyneempi, hellyydenkipeämpi ja ahneempi. Myös lähipiirini pisti merkille, että Ilo oli erilainen. Vatsakin tuntui pyöristyvän. Kolmisen viikkoa astutuksen jälkeen Ilolle tuli pahoinvointia ja Ilo alkoi nyrppiä ruokaansa. Nyt pahoinvointi näyttää helpottaneen.
Maanantaina 17.10. koitti kovasti odotettu ultrapäivä ja todella pian ultraäänianturin Ilon vatsalle asetettuaan Laura totesi, että "pentuja on". Laura löysi ultralla ainakin seitsemän pentua, mutta tarkempi määrä varmistuu parin viikon päästä röntgenissä. Pieniä pennunalkuja ja niiden sydämen sykkeitä oli liikuttava katsoa. Odotus jatkukoon!
Kotona Ilo nukkuu paljon ja on hellyydenkipeä. Lenkillä vauhti on
rauhoittunut ja Ilo ravailee mielellään omaan tahtiinsa, eikä oikein
edes innostu kavereista. Treeni-intoa selvästi
riittää, kasvavasta vatsasta huolimatta. Treenihallilla ei näy väsymisen merkkejä. Tokoa ollaan treenattu tosissaan, mutta nyt olen hiljalleen alkanut jättää vauhtiliikkeitä pois ja himmamaan Ilon menoa. Muuten treenausta jatketaan niin pitkään kun pystyy.
Vatsa tuntuu kasvavan silmissä. Senttejä on kertynyt ja olen joutunut
löysäämään heijastinliivin remmejä. Ei todellakaan mahtuisi päälle
alkuperäisillä mitoilla. Tästä
se pullataikinaksi paisuminen sitten taitaa lähteä. Olen paijaillut Ilon
vatsaa ahkerasti, silitellyt ja koittanut tunnustella pentujen liikkeitä, vielä en ole niitä tuntenut. Pennut ovat kovin rakastettuja jo nyt. Niitä paijaillaan ja niille jutellaan vatsan läpi päivittäin.
Astutuksesta vajaa viisi viikkoa.
Parin viikon päästä Ilo lähtee Lauralle ja neljän viikon päästä alkaa h-hetki olla käsillä. ♥
- Jenny -
